Valmentava johtaminen; minä osana isompaa

Tiimissä on erilaisia yksilötavoitteita työuran kannalta johtuen eri elämäntilanteista. Miten sitten saadaan tiimissä yhteisiä tavoitteita iskettyä taululle ja vielä niin, että niihin uskalletaan sitoutua? Ja vielä niin, että yksilön tavoitteet tukevat organisaation tavoitteita ja toisinpäin?

 
Näihin en anna vastauksia eikä kenenkään kuulukaan, sillä yksiselitteisiä sellaisia ei voida ulkopuolelta kehittää. Yritän silti parhaani mukaan avata ajatusmaailmaani tiimin ja yksilön tavoitteiden määrittelyä, saavuttamista ja johtamista kohtaan.

 
Ihan ensimmäinen asia, jos tiimi ja organisaatio haluaa pyrkiä yhtenäiseen ajatteluun ja päämääriin, on avoimuus. Jotta motiivit kirkastuvat ja pystytään oppimaan toisilta ja itsestä, täytyy kyetä jollain tapaa sanoittamaan tai näyttämään yksilötavoitteet ja ammatilliset unelmat.
On hyvä käydä läpi yhdessä keskustellen, millaisia odotuksia työpaikasta, tiimistä ja itse työstä on kullekin yksilölle ja mitä haluaa näiden osalta saavuttaa. Tämä on mahdollista, jos työympäristö on turvallinen eri tunteille ja eri persoonille. Edellytyksenä myös se, että provosoimatta ja tuomitsematta pystytään toimimaan ja vuorovaikuttamaan. Jokaiselle töissä oleminen ja tiimissä osana oleminen on subjektiivinen kokemus. Olennaista on tiedostaa, että tiimityöskentely tuo erilaisen merkityksen jokaiselle meistä mieleen.

Kun tiimin ja yksilön potentiaalista ja tulevaisuuden näkymistä on käyty keskustelua yhteisesti tiimissä, on aika pohtia, mihin näiden avulla voidaan päästä. Yhteinen sitouttava tavoite rakentuu omien, kollegojen tavoitteiden kuin myös koetun potentiaalin päälle. Huomioitavaa on, että tavoitteeseen ei aina päästä. Rakennetaan se siis riittävän haastavaksi ja luodaan yhdessä tapoja reagoida ja käsitellä tavoitteeseen ja sen tuomiin käänteisiin ja vaiheisiin, jotta koettu potentiaali konkretisoituu todelliseksi tiimin potentiaaliksi ja sitä kautta osaamiseksi.