Arjen pelikirja: omien resurssien hallinta

Jokaisella yksilöllä on tiimissään rajalliset mahdollisuudet ja resurssit hallita omaa arkeaan. Omaan kuplaan menemistä rajoittaa työyhteisössä se, että usein työtehtävien onnistumisen kannalta on välttämätöntä kyetä kommunikoimaan ja suorittamaan yhdessä toisen ihmisen kanssa. Itsensä johtamisessa ja tiimin toimimisen yhteydessä puhutaankin usein arvovalinnoista ja priorisoinnista. Yllättävää kyllä, tarvitsemme omien resurssien hallintaan pohjalle turvallisen ympäristön, tiimin ja hyvän itsetuntemuksen. Omassa neliössä oleminen ja yksilöiden siiloutuminen vie aikaa ja mahdollisuuksia kollegalta toteuttaa omaa ruutuansa ja silloin esihenkilön vastuu sitouttaa yhteistyöhön nousee merkittävämpään rooliin. 

Erilaiset tiimiroolit tehtävämielessä ja osana sosiaalista ryhmää tuottaa haasteita tasapainoiseen arvovalintojen tekoon. Itsensä johtamisen ja oman arjen hallinnoinnin kannalta on merkittävää kyetä sanoittamaan omia vahvuuksia tehtäväroolissa ja tiimiroolissa. Sanoituksen yhteydessä on oltava työyhteisössä valmiudet jakaa näitä vahvuuksia, tapoja toimia ja vuorovaikuttaa. Tästä ideologiasta syntyy aito kriittisyys ja uteliaisuus omaan tekemiseen, vahva itsetuntemus sekä luottamus niin omaan kuin tiimin kykyyn tukea toisiaan ja toimia joukkueena.

Suunnitelmia luodaan kellon ympärille. Työminä ja työaika on noin kolmasosa arkeamme, on siis oltava tietoinen ja armollinen sille, että omaa arkea ja jaksamista hallitsee loput kaksi kolmasosaa. Huippu-urheilija tekee arvovalintoja joka päivä optimoiden minää ja työminää oikeassa suhteessa, jotta suoritustilanteessa vireystila olisi valpas. Nukkuminen, syöminen, itseltä vaatiminen, valmistautuminen ja itsensä palkitseminen suunnitellaan vähintään viikkotasolle, mutta myös päivätasolle, varasuunnitelmia unohtamatta. Tämä vaatii omien kykyjen tunnistamista ja mahdollisten muuttujien ennakoimista ja niihin varautumista.

Suunnitelmat, myös voi halutessaan tavoitteiksikin kutsua ohjaavat kyseisen päivän toimintaa. Suunnitelman ylittäminen tai alittaminen ei vie pois tai lisää seuraavalle päivälle laadittua suunnitelmaa. Siksi, koska se oma koko kakku on jaettavana työajalle, omalle ajalle, perheelle, ystäville, harrastuksille, palautumiselle ja niin edelleen. Jokaiselle omanlainen kakku, rehellinen sellainen. Pahimmassa tapauksessa radikaali soveltaminen tuottaa mahdollisuuden burnoutille, tai passivoitumiselle, ahdistumiselle tai muulle rasitteelle niin itselle kuin kertautuvasti ympäröivälle yhteisölle ja läheisille. 

Suunnitelmat on hyvä rakentaa sellaisiksi, että niihin kyetään 90% kapasiteetilla varmasti tiimissä, yksilöillä taaskin olennaisimmat työtehtävät vievät noin 80% työajasta. Varasuunnitelmat, sairastumiset tai muut tilanteet sisältyvät suunnitelmiin siten, että suunnitelmat B ja C on laskettu mahdolliseksi mukaan, kun nuo 90% ja 80% eivät riitä. Toinen haastava asia on arvovalinnat ja ihmisen taipumus nähdä itseään ja kykyjään. Siitä syystä arvovalinnoista on hyvä käydä jatkuvasti keskustelua, jotta opimme yhteiseen tapaan tinkiä jostain tai olla tinkimättä ja arvioida arjen hallinnan tasoa tällä hetkellä.

Worklife-balance ja tuottavuuden maksimointi kuulostavat raskailta toteuttaa, mutta joukkueurheilun parissa toista vuosikymmentä työskennelleenä voin luvata, että jaetut tavat johtaa itseään ja joukkueen tuki antaa intoa, inspiraatiota, ymmärrystä ja Flow:ta arkeen! Ihmiset kun ovat liiketoiminnan todellinen kilpailuetu!